Hannes Siitonen

 

Ikä
22 vuotta (5.5.1992)

Laji
Pikajuoksu

Valmentaja
Tuomas Näsi

Ennätykset
100m 10,76 (2013)
200m 21,91 (2013)

Saavutukset
SM-22v 200m 4. 2013
SM-hallit 22v 200m pronssia 2013
SM-hallit
4x180m pronssia 2014
SM-hallit 4x200m kultaa 2013

 

  

Kuka olen

Molemmat vanhempani ovat entisiä HKV:n yleisurheilijoita, äiti keskimatkojen juoksija ja isä seiväshyppääjä, joten yleisurheilun pariin ja Kisa-Veikkoihin ajautuminen ei ollut vahinko. Ensimmäisen kerran Eläintarhan urheilukentälle minut vietiin kuukauden ikäisenä äitini silloisten valmennettavien töllisteltäväksi. Vapaaehtoisista lastenhoitajista ei kuulemma ollut pulaa. Jo parin vuoden ikäisenä, Vesa-Pekka Pihlaviston suoritusten innoittamana, kasasin sohvatyynyt olohuoneen lattialle ja juoksin niiden yli aitoja. Luultavasti näiden varhaisten omatoimisten harjoitteiden ansiosta aidat olivat pitkään päälajini. Aidat kuitenkin vaihtuivat sileisiin juoksumatkoihin parikymppisenä jatkuvien vammojen vuoksi. Samaan aikaan alkoi myös valmennusyhteistyö nykyisen valmentajani, 2000-luvun alun huippupikajuoksija, Tuomas Näsin kanssa. Koen olevani etuoikeutettu saadessani harjoitella Tuomaksen valmennuksessa. Pikkusiskoni Aino hyppää myös seivästä HKV:n väreissä.

Urheilun ohella opiskelen Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa liiketalouden koulutusohjelmassa ja opintoni suuntautuvat markkinointiin ja yritysviestintään. Erityisesti painotan opinnoissani urheilu- sekä brändimarkkinointia ja jos hyvin käy, pystyn jonain päivänä yhdistämään urheilun ja ammattini.

Pitkään yleisurheilun rinnalla harrastin myös jalkapalloa, mutta yläasteella jouduin lopettamaan harrastuksen ajanpuutteen vuoksi. Jälkikäteen ajatellen se oli hyvä ratkaisu, koska edellytykseni pärjätä olivat paremmat yleisurheilussa, kuin jalkapallossa. Vaikka oma jalkapallourani loppui varhaisessa teini-iässä, rakkaus ja intohimo lajia kohtaan ovat säilyneet.

Jos tulisi nimetä eniten urheilu-uraani vaikuttaneita henkilöitä, ne olisivat esikuvani Maurice Greene ja Haile Gebreselassie. Maurice Greene oli 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun suurimpia pikajuoksutähtiä, jonka eleet lähtöpaikalla ennen kilpailua aiheuttivat ristiriitaisia tunteita katsojissa. Silti Greenen itsevarmuus ja suoritukset tekivät suuren vaikutuksen nuoreen urheilijaan. Kestävyysjuoksua 90-luvulla suvereenisti hallinneen Haile Gebreselassien 5000 metrin maailmanennätysjuoksun näkeminen Helsingin Olympiastadionilla vuonna 1998 oli vajaa puolituntinen, jonka tulen muistamaan ikuisesti. Hailen loputon positiivisuus ja lukuisista akillesjänne- ja polvivaivoista huolimatta vieläkin, yli 40-vuotiaana, jatkuva juoksu-ura on loistava inspiraation lähde jokaiselle urheilijalle lajista riippumatta.

Ehdottomasti parhaat muistot urheilu-uraltani liittyvät vanhaan harjoitusryhmäämme ja yhteisiin kilpailuihin. Harjoittelin 11-vuotiaasta 19-vuotiaaksi asti ryhmässä, joka koostui 1992–1993 syntyneistä tytöistä ja pojista, kunnes ryhmämme pikkuhiljaa hajosi suuren osan urheilijoista lopettaessa. Ryhmän valmentajina toimivat isäni Reijo sekä Heli Parikka, joiden ansiosta olen saanut hyvän perusharjoittelutaustan. Näiden vuosien aikana tulimme erittäin läheisiksi ryhmän sisällä, ja parhaat ystäväni ovatkin vanhoja harjoituskavereitani. Urheilun kautta olen myös tutustunut ihmisiin eripuolilta Suomea, joistain vanhoista kilpakumppaneistani on jopa tullut parhaita ystäviäni. Yksittäinen hetki, joka on jäänyt elävästi mieleeni, on 17-vuotiaana 4 x 100 metrin aitaviestistä yhdessä ystävieni Laurin, Henrin ja Markuksen kanssa voitettu SM-kulta.

Parhaana henkilökohtaisena saavutuksenani tähän mennessä pidän 2013 juoksemaani 100 metrin ennätystäni. Vuosi 2013 oli muutenkin tähän astisen urani ehdottomasti paras vuosi. Pystyin nousemaan urheilijana uudelle tasolle ja tulin valituksi alle 23-vuotiaiden EM-kisoissa Tampereella. Tämä tosin tapahtui pikaviestijoukkueen varamiehenä, joka ei ole kaikkein hohdokkaimpia rooleja arvokisoissa. Juoksemistani ennätyksistä huolimatta kauden aikana tapahtuneet epäonnistumiset ja alisuoritukset jättivät nälkää menestymiseen.

Omasta mielestäni urheilu-urani on vasta alussa. Matkalle on mahtunut paljon vammoja, jotka ovat hidastaneet kehitystäni, samalla ne ovat kuitenkin kasvattaneet minua henkisesti ja tehneet minusta paremman urheilijan. Hetkittäin motivaatio harjoitteluun on ollut kovalla koetuksella, mutta ainakin tähän asti luovuttaminen on ollut vaikeampaa, kuin yrittäminen. Loukkaantumisista on otettu opiksi ja niiden välttäminen pyritään jatkossa huomioimaan erittäin tarkasti harjoittelussa. Uskon, kaikista vammoista huolimatta, pystyväni kehittymään paljon urheilijana ja parhaat tulokset ovat vasta tulossa. Tavoitteenani on tulevina vuosina pystyä harjoittelemaan terveenä ja parantamaan omia ennätyksiäni.


   Helsingin Kisa-Veikot
PL 1
00251
Helsinki
Toiminnanjohtaja Reijo Siitonen
040 506 6482 , toimisto(ät)helsinginkisaveikot.fi